Pitcairnin saaret
Noin Pitcairnin saaret
| Valuutta | Uuden-Seelannin dollari (NZD) |
| Kieli | Englanti |
| Pääkaupunki | Adamstown |
Pitcairnin saaret, Ison-Britannian merentakaiset alueet, jotka koostuvat Pitcairnin, Hendersonin, Ducien ja Oenon saarista, sijaitsevat eteläisen Tyynen valtameren alueella. Ainoastaan Pitcairnin saari on asuttu. Pitcairnin saarten kuvernööri on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningattaren edustaja; hallinnollinen päämaja sijaitsee Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa.
Varhaisilla vuosisadoilla, polynesialaiset kansat asuttivat Pitcairn-saaria tai kävivät siellä usein, minkä todistavat kuviot, jotka voidaan nähdä kaiverrettuina kiviin. Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat löysivät saaret vuonna 1767, ja vuonna 1790 saarilla asuivat kuninkaallisen laivaston Bounty-aluksen brittiläiset kapinalliset ja heidän tahitin kumppaninsa. Vuonna 1838 Pitcairn Islandista tuli Britannian siirtomaa. Vuonna 2014 Pitcairn-saarten väestön arvioitiin olevan vain 57 ihmistä. Vaikka tämän pienen, syrjäisen saariryhmän talous riippuu vahvasti Ison-Britannian ulkomaisesta avusta, matkailu voi olla lupaava uusi ala taloudellisen kehityksen kannalta.
Pitcairnin saarilla on etelän Tyynenmeren eteläosasta johtuen subtrooppinen ilmasto, jossa on korkea kosteus ja keskimääräiset vuotuiset lämpötilat noin 20-30 ºC.
Henderson Islandin ainutlaatuisen kasviston ja eläimistön vuoksi - sillä on 9 kasvilajia ja useita lintulajeja, joita ei löydy missään muualla maailmassa - Henderson Island on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Lisäksi vuonna 2015 Ison-Britannian hallitus perusti maailman suurimman (834000 neliökilometriä) merensuojelualueen Pitcairn-saarten ympärille turmelemaan koskemattomia vesiä, monimuotoista villieläintä ja terveellistä ekosysteemiä. Lisäksi Pitcairn-saaret on tunnustettu tärkeiksi elinympäristöiksi useille lintulajeille.
Pitcairn-saarille pääsee vain laivalla (yli 30 tunnin matka), tämä hyvin syrjäinen saariryhmä on syrjäinen valtavirran matkailusta ja sen luonnon kauneus on suurelta osin koskematon.
Suositellut rokotteet Pitcairnin saaret
Useimmille matkustajille
Hepatiitti A -rokote
Tässä maassa on riski altistumiselle hepatiitti A: lle, joten rokotusta suositellaan.
Hepatiitti B -rokote
Tässä maassa on riski saada hepatiitti B -infektio, joten rokotusta suositellaan.
Joillekin Matkailijoille
Tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko (MMR) -rokote
6-11 kuukauden ikäisille pikkulapsille suositellaan annosta MMR-rokotetta (MMR-rokote).
Raivotautirokote
Rokottamista raivotautia vastaan suositellaan matkustajille, jotka voivat joutua toiminnassaan tai työssään suoraan kosketuksiin lepakoiden kanssa (esim. seikkailumatkustajat, eläinlääkärit, luonnonvara-alan ammattilaiset, tutkijat jne.).
Keltainen kuume -rokote
Keltakuumariskiä ei ole, mutta keltaisen kuumeen rokotustodistus vaaditaan yli vuoden ikäisiltä matkustajilta, jotka saapuvat maista, joissa on keltakuumen leviämisriski.
Lavantautirokote
Tässä maassa on riski altistua lavantaudille vaarallisen ruoan ja veden kulutuksen kautta. Koska altistuminen vaarallisille lähteille on vaihtelevaa tässä maassa, rokotusta lavantautia vastaan suositellaan yleensä, etenkin kun vierailet pienemmissä kaupungeissa, maaseudulla tai oleskelet ystävien ja perheen kanssa.
Suositellut lääkkeet henkilölle Pitcairnin saaret
Ei suosituksia käyttäjälle Pitcairnin saaret tällä hetkellä.
Sairaudista, joista Pitcairnin saaret tulisi olla tietoinen
Useimmille matkustajille
Hepatiitti A
Tässä maassa on riski altistua hepatiitti A -virukselle saastuneen ruoan tai veden kautta.
B-hepatiitti
Tässä maassa on riski saada hepatiitti B.
Joillekin Matkailijoille
Tuhkarokko
Tuhkarokko on riski saada tässä maassa.
Raivotauti
Riski saada raivotauti on pieni. Sitä voi kuitenkin esiintyä lepakoissa. Riskiryhmään voivat kuulua henkilöt, joilla on ammatillisia riskejä (kuten eläinlääkärit, luonnonvara-alan ammattilaiset ja tutkijat).
Tuberkuloosi
Tuberkuloosin riski on olemassa, jos matkustajat vierailevat sairaiden ystävien tai perheenjäsenten luona, työskentelevät terveydenhuoltoalalla tai ovat läheisessä ja pitkäaikaisessa kontaktissa sairaan henkilön kanssa.
Hanta-virus
Hantavirus on vaarassa tarttua tässä maassa tartunnan saaneen jyrsijän saastuttaman ruoan ja veden nauttimisen tai jyrsijän pureman kautta.
Lavantauti
Rokottamattomat ihmiset voivat saada tartunnan saastuneen ruoan ja veden kautta tässä maassa, varsinkin kun vierailevat pienemmissä kaupungeissa, kylissä tai maaseudulla, joissa vesi ja ruoka eivät välttämättä ole turvallisia.
Keltakuume
Keltakuumariskiä ei ole, mutta keltaisen kuumeen rokotustodistus vaaditaan yli vuoden ikäisiltä matkustajilta, jotka saapuvat maista, joissa on keltakuumen leviämisriski.
Turvallisuus ja turva Pitcairnin saaret
Henkilökohtainen turvallisuus
Pitcairnin saarilla on poikkeuksellisen alhainen rikollisuusaste. Rikollisuus vierailijoita vastaan on harvinaista, ja pieni, noin 35–50 asukkaan väestö ylläpitää tiivistä yhteisöllistä ilmapiiriä. Asukkaat ja vierailijat kertovat tuntevansa olonsa täysin turvalliseksi sekä päivällä että yöllä. Saaren äärimmäinen syrjäinen sijainti luo kuitenkin ainutlaatuisia riskejä. Lääkinnällinen evakuointi voi kestää päiviä tai jopa viikkoja, koska vakavat tapaukset vaativat venekuljetuksen Mangarevalle ja sieltä lennon Tahitille tai Uuteen-Seelantiin. Pieni lääkäriasema tarjoaa vain perushoitoa paikallisen lääkärin vastaanotolla. Saarella ei ole hätäpalveluja; jos havaitset tulipalon, sinun on hälytettävä lähin saarelainen, joka soittaa VHF-radiolla hälytyksen. Karu maasto aiheuttaa fyysisiä vaaroja, erityisesti Down Ropelle, Tautamaan ja Christian’s Caveen johtavilla kävelyreiteillä, jotka ovat kapeita, liukkaita ja huonosti merkittyjä. Jyrkänteet ovat epävakaita ja voivat murentua varoittamatta. Itse saarelle pääseminen on haastavaa, koska siellä ei ole satamaa tai laituria. Vierailijat siirtyvät huoltolaivoista saarelle pitkällä veneellä, mikä voi olla vaikeaa huonolla säällä. Saaren eristyneisyyden vuoksi apua ei ole helposti saatavilla, joten sinun on suunniteltava omavaraisuutta ja ymmärrettävä, että olet käytännössä omillasi hätätilanteissa.
Äärimmäinen väkivalta
Väkivaltarikollisuus on Pitcairnin saarilla käytännössä olematonta. Fyysiset hyökkäykset, viharikokset ja ankara retoriikka ovat erittäin harvinaisia taustasta riippumatta. Saari on tunnettu erittäin alhaisesta väkivaltaisuudestaan, sillä 97 sadasta ihmisestä ilmoittaa, ettei ole kohdannut väkivaltaa, mukaan lukien fyysisiä yhteenottoja, sanallista väkivaltaa tai häirintää. Myös huumeiden käyttö ja kauppa ovat poikkeuksellisen harvinaisia, sillä 98 sadasta yksilöstä ilmoittaa, ettei ole kohdannut huumeidenkäyttäjiä, huumetoimintaa tai huumeisiin liittyviä rikoksia. Pitcairnin saarella ei ole lähihistoriaa terrorismista, vaikka iskuja ei voida täysin sulkea pois. Saarella on kuitenkin huolestuttava historiallinen konteksti. Vuosien 1999 ja 2004 välillä korkean profiilin seksuaalirikosoikeudenkäynti paljasti laajalle levinneen seksuaalisen hyväksikäytön, joka ulottui ainakin kolmen sukupolven taakse. Vuonna 2004 seitsemää Pitcairnilla asuvaa miestä vastaan nostettiin 55 syytettä lapsiin ja nuoriin aikuisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista, mikä edusti kolmasosaa saaren miesväestöstä. Kuusi seitsemästä syytetystä todettiin syyllisiksi, ja ulkomailla asuville miehille pidettiin lisäoikeudenkäyntejä Aucklandissa. Kokeiden päättymisen jälkeen Britannian hallitus on ottanut käyttöön vankkoja lasten suojelua koskevia toimintalinjoja, menettelyjä ja standardeja, joita tarkastellaan jatkuvasti.
Poliittinen levottomuus
Pitcairnin saarella on vakaa poliittinen ympäristö. Levottomuudet ovat harvinaisia, eikä saarilla ole poliittisia puolueita. Alue toimii parlamentaarisena demokraattisena riippuvuussuhteena, jossa pormestari toimii hallituksen päämiehenä, joka valitaan kolmivuotiskaudeksi. Saaren neuvostossa on 10 paikkaa, joiden jäsenet toimivat eri toimikausilla. Vaalit pidetään joka toinen vuosi valtuutetuille ja apulaispormestarille ja joka kolmas vuosi pormestarille. Saaret ovat Britannian merentakainen alue, jota hallinnoidaan vuoden 1964 paikallishallintoasetuksen nojalla. Vain noin 35–50 asukkaan Pitcairn edustaa väestöltään maailman pienintä demokratiaa. Yhteisö on erittäin pieni ja tiivis, mikä tarkoittaa, että poliittiset jännitteet tai mielenosoitukset, jotka voisivat häiritä matkasuunnitelmia, ovat erittäin epätodennäköisiä. Hallituksen hallintotoimistot sijaitsevat Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa, ja Britannian Uuden-Seelannin suurlähettiläs toimii kuvernöörinä. Pitcairnin päivittäisiä asioita on vuodesta 1999 lähtien hoitanut Pitcairnin vaaleilla valittu pormestari. Ei ole merkkejä poliittisesta epävakaudesta tai levottomuuksista, jotka vaikuttaisivat vierailijoihin.
Alueet, joita tulisi välttää
Koska saari on pieni, vain 3,2 kilometriä pitkä ja 1,6 kilometriä leveä, ei ole olemassa erityisiä alueita, jotka olisi merkitty vaarallisiksi rikollisuuden tai kansalaisten häiriöiden vuoksi. Tietyillä luonnonalueilla on kuitenkin fyysisiä vaaroja. Down Ropeen, Tautamaan ja Christian’s Caveen johtavat kävelyreitit ovat kapeita, liukkaita ja huonosti merkittyjä. Näitä reittejä tulisi kokeilla vain saarelaisen oppaan kanssa. Saaren kalliot ovat epävakaita ja saattavat murentua, joten sinun on pidettävä turvallinen etäisyys kallioiden reunoihin koko ajan. Bounty Bayssä, saaren ainoassa pääsypaikassa, ei ole satamaa tai laituria, mikä tekee laskeutumisesta haastavaa huonolla säällä. Rankkasateiden jälkeen on olemassa maanvyörymien tai kivivyörymien riski koko saarella. Adamstownin kaakkoispuolella sijaitseva karu maasto ja jyrkät rinteet vaativat varovaisuutta, erityisesti vaeltaessa tai tutkittaessa vaikeammin saavutettavia alueita. Saaren syrjäinen sijainti tarkoittaa, että jos kohtaat vaikeuksia missä tahansa paikassa, hätäapu voi viivästyä huomattavasti. Sinun tulee aina kertoa isännille minne olet menossa, kun tutkit saarta itsenäisesti, ja ottaa mukaan juomavettä kuumalla säällä.
