G-7 Hiroshima – Ydinaseiden symboliikka, maailmanjohtajien yhtenäisyys ja nykyiset haasteet maailmanlaajuiselle turvallisuudelle
- G7-huippukokous oli erityisen merkittävä useista syistä. Tämän vuoden kokouksen teemana olivat ydinaseidenriisunta ja -leviämisen estäminen, ja G7-maiden johtajat vahvistivat sitoutumisensa “maailmaan ilman ydinaseita”.
Kohua herätti kuitenkin se, kun kolmipäiväisen huippukokouksen sijaintipaikaksi ilmoitettiin maailman ensimmäisen ydinaseiskun kohde – Hiroshima. Tämä yksinään on riittävän vahva muistutus ydinsodan seurauksista, kun otetaan huomioon Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti, joka on nyt edennyt 508. päiväänsä (1 vuosi ja 3 kuukautta helmikuusta 2022 lähtien).
Kokoukseen osallistuivat Japanin pääministeri Fumio Kishida; Italian pääministeri Giorgia Meloni; Kanadan pääministeri Justin Trudeau; Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Rishi Sunak; Yhdysvaltain presidentti Joseph R. Biden Jr; Ranskan presidentti Emmanuel Macron; Saksan liittokansleri Olaf Scholz; Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel sekä Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen.
Kokouksen viimeisenä päivänä yllätysvieraan, mutta erittäin tarvittuna, saapui Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky. Zelenskyn läsnäoloa tervehdittiin avosylin, ja se lähetti selkeän viestin G7-jäsenten halukkuudesta tukea maita, jotka joko ovat hyökkäyksen kohteena tai kokevat jatkuvaa uhkaa, kuten Ukraina. Tämä on todella tärkeä kehitys, sillä Yhdysvalloilla, NATO:lla tai edes Japanilla ei ole muodollista liittoa tämän itäeurooppalaisen maan kanssa.
Vaikka keskusteltavana oli useita taloudellisia ja poliittisia aiheita, keskiöön nousivat: Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Kiinan kasvava vaatimusvalta kiistellyllä Etelä-Kiinan merellä, itsehallinnollisen Taiwanin suhteen sekä Pekingin äskettäin paljastuneet kotimaan puuttumistoimet Euroopassa ja Aasiassa.
Kantaa ottaminen Venäjän ja Ukrainan konfliktiin
Johtajat vannoivat pysyvänsä yhtenäisinä Ukrainan “laittoman, perusteettoman ja provosoimattoman” aggression sodan vastustajina. Näyttääkseen tukensa itäeurooppalaiselle maalle, G7-maat pitivät yhteisessä lausunnossaan lujaa kantaa ja lupasivat asettaa Venäjälle lisää pakotteita. Lausunnossa todetaan, että maat “määräävät lisäpakotteita ja toimenpiteitä lisätäkseen Venäjän ja sen sodan tukijoiden kustannuksia”.
“Rakennamme myös menestyksemme varaan varmistaaksemme, että Venäjä ei enää pysty aseistamaan energian saatavuutta meitä tai maailmaa vastaan”, lausunto lisäsi. Tämä päätös tehtiin ei vain sen toimien perusteella Ukrainassa, vaan myös Moskovan destabilisoivien toimien valossa muissa maissa, kuten kyberhyökkäykset, ihmisoikeuskysymykset ja disinformaatiokampanjat.
Kun huippukokous lähestyi loppuaan, isäntämaan Japanin pääministeri Kishida korosti, että Euroopan ja Indo-Tyynenmeren turvallisuus ovat erottamattomia, ja mainitsi myös suurella huolilla, että jos nyt ei ryhdytä toimiin, “Ukrainasta tänään voi tulla Itä-Aasia huomenna”.
Taloudellinen näkökulma Kiinaan ja sen voimistuviin militarisointitoimiin
Maat mainitsivat suhteiden “riskien vähentämisen” Pekingin kanssa. Sana itsessään, puhtaasti taloudellisessa mielessä, tarkoittaa yritysten siirtymistä pois alueilta, joita pidetään riskialttiina tuottojen kannalta. Kiinaan viitaten riskien vähentämistä voidaan kuitenkin pitää myös toimenpiteenä vähentää riippuvuutta Pekingistä, lähinnä raaka-aineiden toimittajana tai valmiiden tuotteiden markkinoina, jotta kaupan mahdollisia riskejä ja toimitusketjujen häiriöitä voidaan vähentää.
Tämän taloudellisen näkökulman lisäksi Peking sai myös voimakasta vastustusta kannastaan Venäjään ja aikeistaan Taiwanin suhteen. G7-johtajat julkaisivat myös kommunikeen, jossa varoitettiin Pekingiä voimistuvista “militarisointitoimistaan” Indo-Tyynenmeren alueella. Uskotaan, että tämä on seurausta keskusteluista, joissa korostettiin keskeisiä huolenaiheita ja lisääntyneen militarisoinnin tulevaisuuden seurauksia Itä- ja Etelä-Kiinan merillä sekä ihmisoikeuskysymyksiä Xinjiangissa ja Tibetissä.
Toinen edellä mainitun kommunikeen julkaisemiseen vaikuttanut tekijä voi olla useiden eurooppalaisten ja indo-tyynenmeren maiden kotimaan puuttumiskysymys. Tämä koskee kiinalaisten “ulkomaisten poliisiasemien” perustamista. Huippukokouksen jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Rishi Sunak kutsui Kiinaa myös “ajan suurimmaksi haasteeksi maailmanlaajuiselle turvallisuudelle ja vauraudelle”.
Tämä vastustus ei jäänyt Pekingissä huomaamatta, sillä se syytti välittömästi G7-maita “mustamaalaamisesta ja hyökkäämisestä” Kiinaa vastaan. Viitaten huippukokoukseen “Kiinan vastaisena”, Peking kutsui Japanin lähettilään ja nuhteli Yhdistynyttä kuningaskuntaa seuraavana päivänä tulisen vastauksena Hiroshimassa esitettyihin lausuntoihin.
G7-huippukokouksen päätelmänä, vaikka oli melko selvää, että maat ovat yhtenäisiä useiden taloudellisten tai geopoliittisten ongelmien torjumisessa, on vielä nähtävä, johtaako heidän yhtenäisyytensä tasapainon löytämiseen yhteistyön hakemisessa edellä mainituissa asioissa ja laittoman vaatimusvaltaisen asenteen torjumisessa vai pelkistyikö se vain muodolliseksi keskusteluksi, jossa ei ole näköpiirissä toimintasuunnitelmaa tulevalle kaudelle.
